On kerrassaan hienoa, jos joku erehtyy. On loistavaa, jos jollain menee kaikki pieleen. Lupasin kirjoittaa Joensuuhun kotiutumisesta. vitut. En oikein pysty lähtemään sinne vielä, sillä minulla ei ole vieläkään kännykkää. Olen kuitenkin toiveikas erään sivaritoverin suhteen. Hän lupasi lainata vanhaa romuaan, kunhan muistan palauttaa sen. En edes tunne häntä hyvin, mutta silti hän lainaa minulle kännykkäänsä. Luulen, että minun täytyy juoda sen takia muutama olut. Herra Happopää taas, häneen tutustuin muutama kuukausi sitten ja ensi viikolla hän kai lähettää vanhan kännykkänsä minulle, eikä minun tarvitse maksaa mitään.

Olen tavannut paljon tyyppejä, jotka lainaavat minulle varauksetta rahaa ja tarjoavat hyödykkeitä. Itse en ole antanut heille paljoakaan, korkeintaan seuraa. Taidan olla loinen, mutta toisaalta, kyllähän meidänkinlaisia tarvitaan. Muut tuntevat olonsa paremmiksi, kun voivat harrastaa hyväntekeväisyyttä tukemalla meitä. Olen siis teidän oma pikku huoranne. Se on ihan kivaa.

Tänään täytyy vielä soitella tuonne virastolle, jos vaikka saisi vähän taskurahaa. Silmälasitkin olisi kova juttu. Enhän minä muuten tiedä mitä ne rohvessorit sinne taululle kirjoittaa.

Enää kymmenen yötä siihen, kun opiskelut alkavat. Rupeaa jo jännittämään. Aloitin eilen sellaisen kuin ”Lukijan ABC-kirjan” lukemisen. Ihan perussettiähän se sisältää, ei mitenkään jännittävää, mutta jollain kierolla tavalla mielenkiintoista. ”...kirjailija on nerokas kuvatessaan hienovaraisesti sitä tai tätä näkemäänsä ilmiötä. Mikä tahansa kirjailijaan liittyvä tiedonmuru on arvokas, koska se lisäsi tietämystämme suuresta kirjailijasta.”

Haluan olla kirjallisuudentutkija 1800-luvulla!