Koulu alkoi tosiaan kaksi viikkoa sitten. Siellä on ihan kivaa, olen saanut uusia kavereita ja ruokakin on hyvää. Opiskeluista en vain ole vielä oikein saanut kiinni. Henna tuparit mielisairaalassa Tampereen lähellä jatkuivat eilen Helsingissä Markon luona. 

Jotenkin on alkanut tuntua, että pitäisi saada jonkinlaista ammattiapua tähän laiskuuteeni.

On kerrassaan hienoa, jos joku erehtyy. On loistavaa, jos jollain menee kaikki pieleen. Lupasin kirjoittaa Joensuuhun kotiutumisesta. vitut. En oikein pysty lähtemään sinne vielä, sillä minulla ei ole vieläkään kännykkää. Olen kuitenkin toiveikas erään sivaritoverin suhteen. Hän lupasi lainata vanhaa romuaan, kunhan muistan palauttaa sen. En edes tunne häntä hyvin, mutta silti hän lainaa minulle kännykkäänsä. Luulen, että minun täytyy juoda sen takia muutama olut. Herra Happopää taas, häneen tutustuin muutama kuukausi sitten ja ensi viikolla hän kai lähettää vanhan kännykkänsä minulle, eikä minun tarvitse maksaa mitään.

Olen tavannut paljon tyyppejä, jotka lainaavat minulle varauksetta rahaa ja tarjoavat hyödykkeitä. Itse en ole antanut heille paljoakaan, korkeintaan seuraa. Taidan olla loinen, mutta toisaalta, kyllähän meidänkinlaisia tarvitaan. Muut tuntevat olonsa paremmiksi, kun voivat harrastaa hyväntekeväisyyttä tukemalla meitä. Olen siis teidän oma pikku huoranne. Se on ihan kivaa.

Tänään täytyy vielä soitella tuonne virastolle, jos vaikka saisi vähän taskurahaa. Silmälasitkin olisi kova juttu. Enhän minä muuten tiedä mitä ne rohvessorit sinne taululle kirjoittaa.

Enää kymmenen yötä siihen, kun opiskelut alkavat. Rupeaa jo jännittämään. Aloitin eilen sellaisen kuin ”Lukijan ABC-kirjan” lukemisen. Ihan perussettiähän se sisältää, ei mitenkään jännittävää, mutta jollain kierolla tavalla mielenkiintoista. ”...kirjailija on nerokas kuvatessaan hienovaraisesti sitä tai tätä näkemäänsä ilmiötä. Mikä tahansa kirjailijaan liittyvä tiedonmuru on arvokas, koska se lisäsi tietämystämme suuresta kirjailijasta.”

Haluan olla kirjallisuudentutkija 1800-luvulla!

Alakulo leviää ja peittää muutenkin tylsän Puijon.  Kuinka tässä pääsi näin käymään?

Tarkoituksenani oli pitää huomenna maailman paskimmat tuparit, joista olisimme pienen porukan kanssa jatkaneet lähikapakkaan. En pysty toteuttamaan edes näin typerää suunnitelmaa. Tänään sain kuulla, ettei hyvä ystäväni, miehistä hapokkain, pääsekään Joensuuhun, sillä hänellä on lauantaina jotakin vitun töitä. Petyin tästä tietysti ja samalla neiti tyttöystävä ilmoittaa minulle lähtevänsä tänään maailman paskimpaan pikkukaupunkiin ja jättävänsä minut tänne.

Huomenna muutan siis lopullisesti Joensuuhun enkä ilmeisesti palaa tänne muutamaan viikkoon. Viime kesänä oli mahtavaa muuttaa Turkuun suorittamaan sivaria, mutta nyt minua vain vituttaa, kun hippikaverit vaihtuvat kaunokirjallisuuteen.

Hämärä herra Eino-Petteri Kirves olkoon Apollinaire.

Happopää olkoon Gary Snyder. Voit kysyä minulta miksi.

Jark-omistaa vaihtukoon Célineen.

Ja niin edelleen...

Voit tehdä tämän myös omille kavereillesi, jos muutat Joensuuhun opiskelemaan.

Tänään alkoi siis uusi vaihe elämässäni. Back to the Kirjasto. Yritin lainata kaksi teosta, mutta jotkut huonot ihmiset olivat vieneet ne molemmat. Risto Ahdin Blakesta kertova kirja Vimmainen Genius sekä Blakea. Luulen, että tarvitsen vähän apua tuon Blaken lukemiseen... Muutenkin se vähän arveluttaa, sillä hänen teksteistään löydetään kai merkityksiä enemmän kuin pitäisi.  Sitä paitsi hänen tekstinsä ovat tainneet muuttua parin vuosisadan aikana... ja yhteiskunta, ihmiset, elämäntavat, jne...joku neropatti voi lisätä tähän sanan konteksti... ja runojen kääntäminen toiselle kielelle... voih!!

Siltikin tunnen monta tyyppiä, joille William Blake on suurista suurin, joten kai häneen on pakko vähän tutustua.

Toivottavasti Rantakylässä on iso kirjasto. Sellainen joka räjäyttää pään... ja huoneeni...!

...ja seuraaava kirjoitukseni kertoo, miten kotiuduin Joensuuhun.

 

 

Tämä on siis oma, henkilökohtainen blogini tarkoitettu muille. Pidän itseäni nukkuvana radikaalina, mutten yleensäkään sano, mitä ajattelen. ?? En ymmärrä useinkaan järjenjuoksuani. Enkä kirjoita. Aion pitää omat mielipiteeni poissa tästä. (ja irstaat kuvitelmani sinusta sidottuna sänkyyni, minulla käsissäni vaahtokarkkeja ja kynttilä)

On siis niin, että menen kohta yliopistoon. Olkoon tämä siis yliopistoblogi. Vai?

-Puolesta?
-Joo...
-Vastaan?
-??
-Olkoon tämä siis yliopistoblogi. Näin käyköön. *pam*

Kun käännän päätäni, en näe sivuillani mitään, joten on aloitettava kysymyksillä.

Herra Huu ulottuvuudesta metsä tiedustelee, onko tämä blogi huumemyönteinen. Hän luokittelee itsensä sienestäjäksi.

Toivon, että kirjoituksistani voi nauttia hyvinkin sekaisin, mutta luulen, että sinun kannattaa pysyä vain leijuvassa musiikissa.

Lukutoukka Lapinlahdelta on huolissaan kaunokirjallisuuden tulevaisuudesta. Sen lisäksi häntä harmittaa nuorten huono argumentointi, jota kuulee varsinkin bussissa. Mitä tämä blogi aikoo tehdä asialle?

uskalla sanoa ehkä?

Joku savolainen vain miettii, mitä sitä pitäisi huomenna tehdä, kun on vapaapäivä. Lähtisitkö sinä hänen kanssaan kaljalle?

Kai ny.

Pisamanaama Kuopiosta kysyy, miten on mahdollista käydä kirjastossa useita kertoja saman päivän aikana.

On otettava selvää, milloin henkilökunnan vuorot vaihtuvat. Pukeutumisella voi harhauttaa ja peruukitkin ovat karvaisina aikoina edullisia.

Kokoomusnuori Risto kysyy, olisiko se muka hyvä asia, jos Suomeakin johtaisivat kommunistit.

En usko. Mutta toisaalta, ime reikiäisi.

Lisää kysymyksiä voi laittaa kommentteihin. Kiiz.

Ai niin ja seuraavan kirjoituksen aihe on:
Ja näin vaihtui kaupunki toiseen.Vietetään tuparit. Jippii.